Insta lately 6 + sillisalaatti

Oon ennenkin ahtanut normaalit kuulumiset ig-kuvien joukkoon, joten tehdäänpä nytkin niin! Tästä kyllä tulee ihan oikeasti totinen sillisalaatti, koska ahdan tähän postaukseen muitakin kuvia, mutta katsotaan, mitä tästä tulee! Kuten jo viimeksi mainitsin, oon ollut itse tosi heikossa hapessa ja viettänyt tarpeeksi aikaa sairaalassa, joten otan nyt paremmasta voinnista riemun irti. Mulla on edelleen tosiaan tulossa postaus siitä, miten käy, kun hampaat valkaistaan kotikonstein. Odotan itsekin tuota innolla, haha…

[1] Jätskiä, jee! Vähän muuten mun kamerassa on ärsyttävä ja vammainen vika, kun se luo tollaisen äklömöklön pallon kuviin… Se välillä katosi aina itsestään, mutta nyt se on kokoajan näkökentässä. Tosi. Hiton. Raivostuttavaa. Niin mutta joo, jäätelö oli tosi jees. [2] Minä ja mun tosi upea vappu”peruukki”. Huhhuh… [3] Tilasin kerran itselleni tosi tuollaisen kevyehkön iltapalan. Kaikki kuvassa esiintyvä siis upposi mun kiduksiin. Ei ollut hirveän nälkä enää tuon jälkeen. [4] Sain mun oman palkintotauluseni postitse, olen siitä iloinen ja ylpeä!

Mennyt viikko keskiviikosta viikonloppuun näiden mun kahden kohtauksen välissä oli aika huoletonta ja onnellista aikaa, tavallista arkea ja tallustusta. Tai no siis, tiedättehän. Sain tuon kuulostamaan siltä, niinku normaalisti kaikki olis kärsimystä, hahaha! Oon ollut esimerkiksi leffassa tuon miekkosen kanssa, enkä edes muista, koska olisin viimeksi pysähtynyt katsomaan edes minkään valtakunnan pätkää?! Enkä edes aluksi aikonut sittenkään malttaa mennä leffaan, mutta onneksi mut ylipuhuttiin! Tuli kyllä todella tarpeeseen ja kyseinen pätkä oli oikein mainio, kyseessä nimittäin Disneyn Maleficent (Pahatar), joka on tullut vastikään elokuvateattereihin. Oon katsonut pienenä niin monta kertaa Prinsessa Ruususen, et mulle jäi jotenki tosi hämmentyny ja kummallinen olo silti tuosta leffasta. Sitten meillä oli vielä noi Benkun synttärit, joista jo pienesti kerroinkin aiemmin. 

Huh, kauheasti kurottavaa kuulumisissa, kun on ollut niin hiljaista tällä puolella! Ja toisaalta niin vähän on muuttunut, samanlaista mun arki on kuin ennenkin – erittäin normaalia, tavallista, rutiininomaista. Näen Jesseä aina, kun mahdollista, eli pääsääntöisesti lomilla ja vähän ylikin. Oon muuten kuullut siitä, että miten mun blogissa jauhan vaan nykyisin kokoajan mm. mun uudesta suhteesta ja inttileskeydestä (ja ryyppyreissuista?!), mitä en kyllä varsinaisesti ole tehnyt. Ryyppyreissuista… En edes sano mitään, en muista edes koska olisin sellaisesta puhunut puolta tavua blogissa. Korjatkaa, jos olen pahasti väärässä tai kirjoittanut unissani kuvitteellisia postauksia. Nimittäin kun selaan mun postauksia taaksepäin, en nää ekana mainitusta asiasta mainintaa edes jokaisessa tai joka toisessa postauksessa. Jos mulla nyt on ollut parissa viimeisimmässä postauksessa peräkkäin jotain juttua aiheesta, se tuskin vahingoittaa ketään. 

Ja vaikka noin tekisinkin, en nää siinä mitään pahaa, onhan mun mies nyt kuitenkin suuri ja oleellinen osa mun elämää. Mä en vaan jaksa ymmärtää, miten jonkun toisen onnellisuus on joltain toiselta pois. Voi harmi, kun sillä teiniäidillä ei menekään nyt niin huonosti, että se olisi kaivamassa kuoppaa itselleen ja hyppäämässä katolta. 

Voi harmi, kun sillä meneekin elämässä itseasiassa pirun kivasti takaiskuista huolimatta. Ja se on onnellinen. Oon kuitenkin tosi otettu kaikista ihanista ja kannustavista kommenteista, mitä oon saanut! ♥ Mun lukijat ovat onneksi pääsääntöisesti fiksua ja sympaattista ja empatiakykyistä porukkaa, siitä ei pääse yli eikä ympäri. Kuinka paljon asteikolla 1-10 tekisi mieli heittää oikein överiksi ja tehdä jotain ällöimelää ja överisöpöä postausta blogiin? – 12, voin kertoa.

Sain viikonlopun aikana muuten myös kesän ensimmäisen pehmiksenkin, oli ilmeisesti viesti/(piilo)vihjaus mennyt blogin kautta perille ja oikeaan osoitteeseen. ;)